 |
|
 Näinä päivinä kun mietin sinua tavallista enemmän, isäni ja äitini maa, hirven ja ketun maa, särjen, norpan, tilhen ja tiiran maa, on tahto kohota, maan merestä mielen maasta, ja mäntyjen, on tahto kohota ja ylistää graniittista vartaloasi, kuun nousseen valossa jäätyviä järviä, ja laulaa, vaieta, välkehtiä kuin veden peiliin unohtunut aurinko. |
|
Auran kirjaston etusivulle