Sodat alkavat, mistä?
Sotia käydään, miksi?
Sodassa emme ole ihmisiä, olemme sotilaita.
Ihmishengellä ei ole silloin mitään arvoa.
Sotaa pidetään hienona asiana, mutta mitä se todella on?
Haavottuneita, kuolevia, nälkää, pelkoa...
Onko sota todella sen arvoinen?
Sotia käydään edelleen ympäri maailmaa.
Suomeenkin on tullut sotaa pakenevia.
Miten me suhtaudumme heihin?
Halveksimme, väheksymme, vihaamme...
Silti voisimme tehdä toisin.
Miksemme olisi heille tukena, miksemme ottaisi osaa heidän tuskaansa.
Useilla heistä on ehkä edelleen painajainen silmien edessä;
koti hajoaa, ihmiset kuolevat, pommit räjähtelevät.
Jotkut meistäkin muistavat vielä sodan kauhut ja silti käännämme selkämme näille ihmisille.
Sillä emmekö me kaikki ole ihmisiä, kansalaisuuteen tai ihonväriin katsomatta.
Kaikki me tunnemme ikävää, surua, kaipuuta, iloa ja onnea.
Se, että pakenee sotaa, ei ole halveksittava asia.
Sitä on itse sota, johon viattomat ihmiset valtaa pitävien tahdosta kiskotaan mukaan.
