Reijaa oli todella onnistanut. Työharjoitteluviikko paikallislehden toimituksessa oli unelmien täyttymys. Aikoihan Reija "isona" toimittajaksi, niin kuin isosiskonsakin. Maanantai aamuna Reija oli ajoissa toimituksen edessä. Pelonsekaisin tuntein hän astui toimituksen ovesta sisään. Samalla oven avauksella sisään astui myös kiukkuinen, sänkinaamainen mies. Sitä Reija ei vielä tiennyt, että tuo mies olisi hänen seuranaan koko viikon!
Jokilaakson Sanomien päätoimittaja lupasi Reijalle, että hän saa tehdä lehteen oman jutun. Reija tietysti kuvitteli itsensä heti suureksi toimittajaksi. Kuinka hienoa olisi nähdä lehdessä nimensä: REIJA ROMANOFF tähtitoimittaja.
"Meidän oma Carrie! Anni hihkaisi nähdessään Reija. "Tähtitoimittaja Romanoff." "Vielä ei ole sentään kuvaa Jokilaakson bussin kyljessä", Reija nauroi.

Oman jutun toimittaminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin Reija oli kuvitellut. Päätoimittaja halusi Reijan tekevän haastattelun rasismista, sillä Jokilaaksossa oli tapahtunut viimeaikoina paljon ulkomaalaisiin kohdistunutta ilkivaltaa ja kiusantekoa. Reijaa alkoi epäilyttää omat toimittajan taitonsa. Pitäisikö hänen haastatella paikallisia skinejä ja heidän "uhrejaan"! Juttu ei ollut yksinkertainen. Ei todellakaan.
"Hei täällä on Reija Romanoff Jokilaakson Sanomista."
"Hei", nainen vastasi epäröivästi.
"Kirjoitan juttua rasismista Jokilaaksossa, ja haluaisin haastatella Vladimiria juttuun", asia pullahti suusta yllättävän mutkattomasti.
"Se ei taida olla hyvä ajatus lainkaan. Olet varmaan tietoinen siitä, mitä ravintolallemme tapahtui muutama viikko sitten. Olemme joutuneet uusimaan kaksi ikkunaa."
"Niin, mutta…"
"Minä en halua Vladimirille minkäänlaisia ongelmia. Sellainen juttu todennäköisesti lisäisi vain hänen kiusaamistaan. "