Ritva Toivola
ARVAAMATON AIKAMATKA (Tammi 2005)
Tervetuloa! hymisi naisääni jossakin katossa ihmisten päiden yläpuolella. – Onnittelemme teitä! Olette tehneet erinomaisen valinnan tullessanne tutustumaan Ostoskeskus Omatoimintaa. Ei enää tungeksimista verkkokaupassa! Ei enää postipakettien jonottamista. Saatte ostoksenne heti mukaan tavaratalosta lähtiessänne… Munatehdas Kuutiomuna valmistaa kanamunat luontoa puhtaammin, nopeammin ja edullisemmin. Helpot käsitellä ja säilyttää. Kestävät kuoret.
Ville ja Laura olivat tehneet uhkarohkean teon, siirtymällä tietokoneen avulla tulevaisuuteen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin he olivat alun perin suunnitelleet. Heidän piti siirtyä vain muutama vuosi eteenpäin. " – Huomaatko? Laura osoitti suurta kelloa vastaanoton virkailijoiden takana seinällä. Se osoitti aikaa 20.15 ja sen alla oli päivämäärä 7.8.2112." Ihmiset näyttivät jotenkin tavallisilta, mutta kuitenkin ihan erilaisilta kuin kaksituhatta luvun alussa.. Kaikilla oli kirkkaita värejä hiuksissaan, eikä kukaan käyttänyt farkkuja saatikka hametta. Autoja ei näkynyt juuri missään, sen sijaan helikopterit tavallinen näky taivaalla.
Laura ja Ville halusivat tutustua tulevaisuuden Helsinkiin. Matka Hiidenpirtin Elämyspuistosta Helsinkiin tehtiin raitiometrolla. Lasten piti mennä junaan "pummilla", sillä heillä ei ollut lainakaan rahaa. Itse asiassa vuonna 2112 kenelläkään ei varsinaisesti ollut rahaa, vaan kaikilla oli dana! Ilman danatunnistinta ei kukaan tullut toimeen. Danatunnistin asennettiin kaikkiin ihmisiin heti syntymän jälkeen ja ne jotka sattuivat olemaan ilman danaa, leimattiin terroristeiksi.
"Helsingin rautatieaseman vanha rakennus lyhtyjä pitelevine ukkoineen näytti olevan melkein entisellään. Se vaikutti tutulta ja turvalliselta, vaikka sen takana kohosikin korkea teräksestä ja lasista kyhätty kuplamainen rakennelma." Ville halusi mennä kokeilemaan lippuautomaattia. – Paina kämmenesi danatunnistimeen ja sano, minne haluat matkustaa, kone kehotti ystävällisellä naisen äänellä. Ville laittoi kätensä koneeseen ja yhtäkkiä kirkas punainen valo häikäisi hänen silmiään. Käyttö kielto. Danassa ei luottoa. Kokemus sai Lauran ja Villen synkälle päälle. Heillä ei ollut rahaa, se oli totta, ja ilman rahaa ei pärjää missään. Miten he ikinä pääsisivät takaisin hiidenkirnulle ja takaisin kotiin?
