Elisabet Aho
AADAN AIKAIKKUNA (Otava 2009)
Yhdeksänvuotias Aada asuu äitinsä kanssa keskellä Helsinkiä, vilkasliikenteisen kadun varrella. Aadan isä asuu saman kaupungin lähiössä. Aada on asunut samassa talossa koko ikänsä. Eräänä päivänä Aada huomaa sattumalta pääsevänsä ajassa taaksepäin. Hän istuu oman huoneensa ikkunanlaudalla ja katselee ulos ikkunasta.
"Äkkiä toimistotalo alkoi hävitä Aadan silmistä. Aada ei voinut kääntää katsettaan ikkunasta. Toimistotalo himmeni ja haalistui ja sen paikalla alkoi erottua puutalo, kapeita koivuja ja pitkät, pihalle johtavat portaat."
Aada ei voinut ymmärtää, mitä tapahtui, mutta jostain syystä häntä ei pelottanut lainkaan. Aada ryntäsi pihalle, pelkäsi mennessään, että tuo kaikki, mitä hän oli ikkunasta nähnyt, olisi kadonnut, mutta kyllä hän aivan oikeasti oli päässyt johonkin ihan toiseen aikaan.
Menneisyydessä Aada tutustuu Marjutiin, saman ikäiseen tyttöön. Pihaleikeissä kaikki sujuu hyvin siihen saakka, kunnes isommat pojat alkavat kiusaamaan tyttöjä. He työntävät Aadan ja Marjutin kuralätäkköön ja haukkuvat heitä.
"Marjut kiskoi epätoivoisesti, Aada harasi vastaan, mutta kohta hän olisi väistämättä taas kuravedessä. Eikä kukaan tulisi väliin, Aada tiesi sen. Enää muutama sentti. Aada heittäytyi veltoksi, mutta ne työnsivät koko ajan, nyt, nyt hän kaatuisi päistikkaa veteen, kännykkä ja soitin kädessään. Silloin kännykkä pärähti soimaan, tuttua, sointuvaa melodiaa. Poikien ote irtosi silkasta hämmästyksestä."
Pojat eivät voineet ymmärtää, mikä oli tuo laite, joka soi ja mihin Aada puhui! Aadan isän ääni oli kuulunut jostakin kaukaa ja silti ihan läheltä pienestä, punaisesta palikasta!!
|
 |
