Jos yksityisetsivä Herbert Höpö olisi tiennyt tuona joulukuisena iltana, mikä häntä kotona odottaa, hän tuskin olisi edes mennyt kotiin! Silmälasit huurussa Herbert Höpö avasi asuntonsa oven. Silmälasit edelleen huurussa Herbert Höpö käveli keittiöön, kaataen matkalla muutaman huonekalun. Herbert halusi välittömästi kuumaa teetä. "Kohta kompuroiva yksityisetsivä löi leukansa leivänpaahtimeen ja päätteli salamannopeasti olevansa keittiössä. Hän tunnusteli tiensä lieden luo ja poimi teepannun käteensä. – Hienoa! Ja nyt ei muuta kuin tee tee, Herbert Höpö virkahti leikkisästi. Kun hän alkoi laskea hanasta vettä pannuun, hän kuuli läheltään möreän äänen. – Koskas täällä syödään?" Mitä ihmettä! Oliko Herbert Höpö tulossa flunssaan, vai miksi hän kuuli ääniä omassa keittiössään! Hänhän asui yksin. Herbert puhdisti silmälasinsa, jotta näkisi, kuka tai mikä äänen oli aiheuttanut. Ja toden totta. Hän ei ollut yksin. Herbertin keittiössä istui nimittäin valtavan kokoinen karhu! Karhu istui keittiönpöydän ääressä veitsi ja haarukka tassuissaan ja karhu puhui! Herbert luuli näkevänsä unta, mutta sitä se ei ollut. Hämäläinen harmaakarhu nimeltään Karhu K. Karhu istui hänen keittiössään ja vaati saada ruokaa. Herbert ei uskaltanut sanoa karhulle vastaan, vaan tarjoili tälle ruokaa: kolme kiloa jauhelihaa ja purkillisen hunajaa. Salaa Karhu söi vielä vajaan suklaakalenterin.
Palvelukseksi ruoasta Karhu halusi tanssia Herbertille. Karhu oli aikoinaan ollut Lammin Sirkuksen pelleryhmässä, joten häneltä kyllä tanssiminen sujui. Koska tanssiminen vaati musiikkia, vaati Karhu Herberttiä laulamaan. " – Mutta kun minä en osaa laulaa. Ainakaan ihan nuotilleen, Herbert Höpö toppuutteli. – Ei se mitään. Mää en tunne nuotteja, Karhu K. Karhu mörähti. – Jos minä mieluummin räpätän, niin kuin ristikuulustelussa, Herbert Höpö ehdotti. – Käykö? – Sama se mulle. Kunhan vaan alat livertää ennen kuin mää näykkäisen, Karhu K. Karhu murisi malttamattomana." Ei auttanut Herbertin muuta kun suostua. Herbert ehdotti räpiksi Karhunpoika sairastaa, mutta se ei Karhulle käynyt. Hän saattaisi ruveta itkemään. Parempi olisi jos Herbert räppäisi vaikka Jos metsään halua mennä nyt – kappaleen. Ja niin sitä sitten alettiin. " – Jou! Jos metsään haluat mennä nyt, sä takulla yllätyt. Jou! Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt. Jou!" Ja Karhu tanssi niin että lattia oli pudota. Naapuri eivät esityksestä oikein tykänneet, vaan aloittivat oman koputussinfoniansa.
Ja kesken tanssin Karhu nukahti! Karhun kuorsaus oli todella äänekästä. Herbertin täytyi ratkaista Karhu K. Karhun tapaus. Mistä Karhu oli hänen luokseen tullut ja miksi? Ja miten Karhun saisi lähtemään pois ? Nukkuisiko Karhu Herbertin lattialla kevääseen saakka...
Lisää vinkkejä...