OTTO JA PLEJADIEN LÄHETTILÄS
Tapani Bagge(Tammi 2000)
Otto on juuri aloittanut yläasteen. Hän on hyvä oppilas, mutta koulussa ei ole erityisen mukavaa, sillä Ottoa kiusataan. Kerkko niminen poika on aina Oton kimpussa. Joka päivä Otto lähtee vauhdilla koulusta kotiin, ettei Kerkko ehtisi hänen peräänsä.
"Piha oli vielä melkein autio. Reppu takoi selkään ulkorappusissa. Otto siristi silmiään loppukesän auringossa, ravasi portista jalkakäytävälle ja mäkeä alas kulmagrillin tienoilla leijuvaan ravankäryyn, katsoi ettei kummastakaan suunnasta tullut autoja ja hyökkäsi helteestä väreilevän Aulangontien yli. Vielä kun pääsisi pikkutien mutkan taakse, sitten olisi jo näkösuojassa…"
Kulman takana Otto törmää oudon näköiseen mieheen. Mies on kuin puliukko. Vaatteet ovat epäsiistit ja hengitys haisee pahalta. Ja mies on todella pieni, vain päätä pidempi kuin Otto. Ukko tuijottaa Ottoa ja sanoo jotain. Juuri ja juuri Otto saa selvää miehen puheista.
" – Sinulla on merkki! mies sanoi hieman äskeistä selvemmin.
– Sinä olet Otto!
– Näkyykö se naamasta, vai? Otto ihmetteli samalla kun yritti turhaan irrottaa miehen kättä T-paitansa rinnuksista."
Mies selvittää Otolle jotain merkillistä Plejadeista ja kuninkaista. Ottoko muka Plejadien kuninkaan poika! Samalla Otto muistaa Kerkon. Oton on pakko jatkaa matkaa.
Seuraavan kulman takana ukko on taas Oton edessä.
" Lahja! Sepulchior hönkäisi Ottoon päin ja alkoi kaivaa jotakin housujensa taskusta. – Sanoinhan, että minulla on Teille jotakin, Teidän korkea-arvoisuutenne…"
Samassa ukko ojentaa Otolle viisikulmaisen kiven, pentaforan. Kivi ei ole mikä tahansa kivi, vaan sillä voi liikkua ajatuksen voimalla. Sillä voi myös liikuttaa muita ajatuksen voimalla. Otto päättää kokeilla kiven voimaa Kerkkoon joka juuri on tulossa taas kiusaamaan.
"Vaikka kuinka olisi tottunut olemaan hakattavana, aina se sattuu yhtä paljon.
Otto puristi kiveä nyrkissään taskun suojassa ja katsoi Kerkkoa tiukasti silmiin ja ajatteli: Sä et osu muhun. Kerkko kävi pysähtymättä päälle. Nyrkki lähestyi Oton nenää alaviistosta, se kasvoi nopeasti suunnattomaksi ja näytti osuvan keskelle maalia. Otto nielaisi tyhjää ja valmistautui ottamaan kivun vastaan. Koko pentafora oli tainnut olla huijausta…"
