Ajankohtaista

Kulttuuriretki Kemiönsaarelle 31.08.2013

31.08.2013

Vuoden 2013 Toivo Anttila-toimikunnan järjestämä kulttuuriretki suuntautui Kemiönsaarelle. Tavan mukaan ilmoitus retkestä oli kaikkiin auralaisiin talouksiin jaettavassa Aurankukassa, kunnan tiedotuslehdessä kuntalaisille. Retki on kaikille avoin ja tänä vuonna retkelle osallistui 34 henkilöä. Retken aiheena oli ”Amoksen jalanjäljissä”

Amos Anderson

syntyi 3. syyskuuta Kemiössä ja kuoli 2. huhtikuuta 1961 Dragsfjärdissä. Hän oli suomalainen liikemies, lehdenkustantaja, kansanedustaja ja mesenaatti eli taiteen tukija. Hän testamenttasi omaisuutensa Konstsamfundetille, joka mm. pitää yllä Amos Andersonin taidemuseota Helsingissä ja Söderlångvikin kartanoa Kemiönsaarella Dragsfjärdissä.

Tutustumiskohteina olivat Sagalundin museo ja Amos Andersonin aikanaan isännöimä Söderlångvikin kartano sekä Kemiön kirkko. Asiantuntevina oppainamme toimivat Jarmo Kujala Sagalundissa ja Marjatta Grenman
Söderlångvikissä ja Kemiön kirkossa.

Oppaamme Jarmo Kujala kätteli ja toivotti kaikki retkeläiset henkilökohtaisesti tervetulleiksi Sagalundiin. Sagalundiin tutustumisen aloitimme kahvilla Cafe Adélessa, kävimme museokaupassa ja monipuolisessa näyttelyssä päärakennuksen yläkerrassa.

Pienoismalli Villa Sagalundista, rakennuksesta, joka on olemassa Sagalundin museokylässä. Villa Sagalund on rakennettu 1911 ja rakennus kertoo asukkaidensa, kahden kemiöläisen kulttuuripersoonan Nils Oskar Janssonin ja Adéle Wemanin elämästä.

Lähdimme kävellen Sagalundin puistoon

Jansson perusti Sagalundin museon vuonna 1900. Museopuisto on kuin pieni kylä kylässä, missä kesäisin voi tutustua mm. koulunkäynnin historiaan, käräjälaitoksen tapahtumiin ja maalaistalon elämään. Ulkomuseo on myös kasvitieteellinen museo.

Koulussa istuimme vanhaan malliin hiljaa, viitattiin, noustiin vastatessa ylös, niiattiin ja puhuttiin selvästi ja kuuluvasti mitä karttakepillä taululta näytettiin. Aakkoset kuulusteltiin. Opettelemista oli vanhoihin hyviin tapoihin, vaikka lähes kaikki olimme niitä omana kouluaikanamme joutuneet noudattamaan. Suvivirren veisuu meni muuten hyvin, mutta opettajan (oppaamme Jarmo Kujala) kanssa meillä ei ollut samoja sanoja. Virsikirjoja on aikojen kuluessa uudistettu siis useamminkin.

Kaunis kesäsää teki tutustumisen ulkomuseoalueeseen mukavaksi.

Labbnäs

Sagalundin jälkeen ajoimme Labbnäsin Lomakotiin lounaalle saaristolaispöytään. Amos Anderson lahjoitti aikanaan entisen emäntäkoulun Dragsfjärdin Martoille, jotka edelleen ylläpitävät mainiota loma- ja ruokapaikkaa. Nälkä oli jo niin kova, että Labbnäsistä ei tullut otettua kuin yksi kuva, rantasauna, joka on Dragdsfjärd-järven rannalla.

Labbnäsistä matka jatkuu Söderlångvikiin

Söderlångvikin ja Amos Andersonin vaiheita meille selvitti Marjatta Grenman, loistava kultamerkkinen oppaamme. Taustalla näkyy kartanon viljelyaluetta tuhansine omenapuineen. Omenaviljelyksessä on kaikkiaan 23 hehtaaria. Omenatarha on yksi maamme suurimmista.

Tässä olemme kulkeneet jo puutarhurin asunnon ohi, nähneet sivuvasemmalla tilanhoitajan entisen asunnon ja saapuneet Amos Andersonin autotallille. Opastushetki, oppaan takana tosiaan autotallin seinä. Kuvapatsaat ovat jääneet yli Svenska Teaternin rakennuksesta, joka oli AA:lle ”oma teatteri”.

Lähestymme jo Söderlångvikin kartanoa, mutta kierrämmekin rakennukseen poikkeuksellisesti rannan kautta. Olemme harvinainen seurue, kun meillä on aikaa. Kuulimme sen jo edelliseltäkin oppaaltamme. Mielellämme halusimme nähdä enemmän kuin tavallisesti on mahdollista nähdä.

Rannan puolelle kartanon pihalle valmisteltiin illan tapahtumaa, kesän päättäjäistilaisuutta. Muinaistuli sytytetään klo 20. Monin paikoin tapahtumaa vietetään Venetsialaisten nimellä.

Aurinkokello näyttää olevan puoli neljä. Kesäaikaan siirtäminen ei käy kätevästi.

Pääsisäänkäynnin istutuksia.

Talon isäntä

Kiinnostuksen kohteena Marcus Wallenbergin tuoma lahjakello.

Sitten siirryimme yläkertaan. Istuttiin leppoisasti ja kuunneltiin suurella mielenkiinnolla Marjatta Grenmanin tarinoita Amos Andersonin huikeasta elämäntarinasta.

Ja takaisin kohti Kemiötä. Matkamme jatkui vielä Kemiön kirkkoon.

Kaunis sää suosi retkeämme tänä vuonna. Monet retkeläiset olivat käyneet Söderlångvikissä aikaisemminkin, useat jopa tämän vuoden toukokuussa, mutta paikka tarjoaa nähtävää ja Amos Andersonin elämäntarina kuultavaa moneksikin kerraksi. ”Minne mennään ensi vuonna?” oli kysymys, mikä esittettiin paluumatkalla useaankin kertaan. Vielä ei vastaus ole valmiina, mutta talven mittaan tutkaillaan mielenkiintoisia kohteita. Nähdäänhän ensi vuonnakin?